Pastelli maalaus

Pastelli maalaus tekniikkaa, Opettajana Jokke Saharinen

Pastelli maalaus

Pastelli maalaus kuuluu maalauksen perusteet opintoihin. Opettajana Jokke Saharinen, josta ensivaikutelma on loistava tyyppi. Tunnit on ollu suunniteltuja, eikä kertaakaan ole käynyt mielessä, että mitä nyt oikein pitäisi tehdä.

Pastellimaalaus on minulle oikeastaan täysin vieras aihe. Sain hyvät kuivapastellit joululahjaksi joskus teininä, ja kokeilin niitä kerran. En pitänyt alkuunkaan värien kirkkaasta hempeästä lopputuloksesta. Hempeys on nyt kadonnut ja kirkkaus on pelkkää plussaa.

Ensialkuun tehtävä:
Tee kaksi kuivapastellimaalausta, aiheena asetelma, koko min A3. Kokeile ja tutustu väreihin omatoimisesti.

Kuvaan yksi valitsin itselleni mieluiset esineet kotoa, jotka asettelin valkoisen tyynyliinan päälle. Vanha venäläinen sotilaan hattu, teräksinen termospullo hienoine heijastuksineen ja oma lempi kahvimuki. Tietysti jouduin maalauksen ajan käyttämään toista kahvimukia, ..onkohan se salaisesti vaikuttanut työhöni.

Toisen pastellimaalauksen tein maalausluokassa muutaman luokkatoverini kanssa. kuvan kenkä tuli hieman improvisoitua, kun kengän omistaja lähti kotiinsa ennen kuin sain työn valmiiksi. Käytin taustassa hiiltä joka on hienojakoisempaa pastelliin verrattuna, ja toimi hieman eri tavalla. Jollain tavalla pehmeämmät sävyt.

pastelli_harjoitus_22_400.jpg Ihastuin näiden töiden perusteella kuivapastellin käyttöön sen nopeuden ja välittömyyden takia. Väri sekoitetaan kuvan pinnalla eikä etukäteen paletilla, mikä on mukavaa verrattuna esim. akryyliväreihin, jotka tuppaavat kuivumaan paletille heti sekoittamisen jälkeen. Samoin pidin värien kirkkaudesta ja hehkusta. Siitä että valkoisesta saa todella valkoista, sama asia kuin akvarelli töissä, kuitenkin eri päin tummasta vaaleaan eikä päinvastoin.

Pastelli maalaus jatkuu. Kurssin alussa tehtii croquis töitä elävästä mallista parin lehtiön verran, joka oli erittäin hyvää lämmittelyä kuivapastellitöille.

Ensimmäinen työ mallista. Mallina oli tällä kertaa vanhempi mies, en muista nimeä väliäkö sillä. Hyvä malli kiinteät lihakset anatomia selkeästi asillä. Kuitenkin kokeilin tällä kertaa 250 grammasen akryylipaperin karheampaa puolta.

Liidut käyttäytyivät eri tavalla. Laajemmilla tasaisilla alueilla pinnasta tuli mielenkiintoinen juuri karheuden takia, mutta tarkemmissa kohdissa tuli tosi vaikeuksia, tarkkaa ei pystynyt tekemään. Samoin fiksatiivi näytti paakkuunnuttavan värin karheiden kohtien kohoumille. Kuvasta tuli aina fiksauksen jälkeen rakeinen.

Täytyy opetella fiksaamaan. Ilmeisesti en viitsi fiksata tarpeeksi useita ohuita kerroksia, vaan suihkuta fiksatiivia liikaa kerralla.

Taas pastellia. Opettajan mukaan nämä on pastelli, mutta puuhuu itse aina käyttäen sanaa pastilli. Mielestäni kuva jonka sain aikaa on tylsä, malli istua löhöili penkissä jotenkin epäluonnollisessa asennossa sivuttain. Etukäteen mulla ei ollut mitään visiota miltä tuon halusin näyttävä ja se näkyy myös työssä. Lähinnä kuvan rajaus on tylsä ja mielenkiinnoton, puhumattakaan siitä että taustalla ei ole mitään.

1 piste yrityksestä.

uploads/pastelli_3111061_400.jpgNo nyt onnistui paremmin. Otin rauhallisesti aikaa ja mietin minkälaisen rajauksen ja värit valitsen.

Edelliselllä kerralla oli pohjustettu paperi värjätyllä liisterillä. Väriaineeksi raaputin pigmenttiä muutamasta liidusta ja sekoitin liisteriin. Erillaiset pensselit liisterin paksuus ja se roina mitä liisteriin sekoitetaan muodostavat halutun pinnan. Esim jos laittaa hiekkaa (hohkakivijauhe) saa hiekkapaperia, mikä imee pastelleja hyvin.

Tehtävänä oli tehdä kaksi työtä samalle paperille toinen vastaväreillä ja toinen lähiväreillä suhteessa pohjustettuun paperiin.

Heti kun oli vähän vapaammin sommitellut työn, niin vapautui myös tekeminenkin. Jotenkin olen pelännyt ottaa tiukempia rajauksia. Miksi ihmeessä. Tiukkojen rajausten pako alkoi jo Turun piirustuskoulun pääsykokeissa. Muistan hyvin että harmitti kun otin vaan kohteen aina kokokuvaan peljäten jotain.

uploads/croquis_101106_5m_vasenkasi_400.jpgPiirrän paremmin croquis piirustuksia vasemmalla kädellä. Viivasta tulee paljon mielenkiintoisempi ja aikaisemmat mittasuhdeongelmat ei näy ollenkaan niin voimakkaasti. Loppukritiikissä Saharinen sanoi että oikea käsi varmaan tekee ajatuksella ja vasen tunteella. Pitäisi siis löytää balanssi aivolohkojen välillä. Oikeaan käteen on muodostunut henkisiä lukkoja…

Tätä täytyy jatkossa tutkia, keväällä otan croquis kurssin ja katsotaan mitä tapahtuu.

uploads/sekalaista_006_400.jpgKurssin ja tämän syksyn aikana selventyi omat puutteet ja vahvuudet selkeästi.

Puutteita tai vaikeuksia

• Elävän mallin mittasuhteiden piirtäminen. Maisemat ja elottomat asiat onnistuu oikeinkin hyvin, mutta elävä malli. Teen usein liian ison pään ja liian lyhyet jalat. En haluaisi kuitenkaan uskoa että vaimoni pitkä selkä vaikuttaa asiaan.
• Kuvien rajaaminen. Teen todella väljiä rajauksia. Ehkä pelkään että jotain jää kuvan ulkopuolelle, ehkä juuri se kuvan onnistunein kohta. Väljät rajaukset eivät mielestäni ole miin mielenkiintoisia kerronnallisesti kuin tiukemmin rajatut.

Hyvää

• Opin paljon aikaisemmin vieraasta pastelli maalauksesta. Nyt voin lisätä pastellit toteutus tekniikoiden listaan kun mietin jonkun aiheen toteuttamista.
• Arvostan enemmän maisemia. Johtuen ehkä siitä että onnistuin niiden tekemisessä hyvin. Samoin ulos lähteminen alkoi tuntua siedettävältä paikalta maalata.
• Olen unohtanut paljon ikävää bisnes asennetta joka alkusyksystä rajoitti motivaatiotani. Olen nyt opiskelemassa, en tekemässä heti maailman parhaita teoksia.

Loppukritiikissä sain käsityksen että hienosti menee. Tilavaikutelma kuulemma näkyy hienosti. Tilavaikutelmaa olen itsekkin miettinyt syksyn aikana paljon. Opettajat kylläkin ehdoittelivat näyttelytöiksi niitä, joita en itse sinne ehkä laittaisi, kuten tuota yhtä pastelli työtä. Eli en todellakaan näe töitäni vielä tarpeeksi objektiivisesti.

Ammatillisesti en todellakaan tiedä enempää. Mikä on kuvataiteilijan ammattitaidon mitta. Onko kuvataiteilija virtuoosimaisesti lahjakas kuvaamaan asioita, kaikkihan asioita osaavat kuvata. Mikä siis on kuvataiteilijan ammatti. Tuottaa visuaalista taidetta yhteiskunnan kiusaksi. Mutta jos kyseessä on surkeasti palkattu työ niin mikä ammatti se sellainen on… Eikö huippukoulutuksen tarkoitus ole tehdä ammatista kuin ammatista kannattava. No en ole opiskelemassa kuvataiteilijaksi jotta saisin ammatin jolla saan elantoni ansaittua. En pysty ansaitsemaan mitään, ja silti olen jo aikoja sitten ansainnut kaiken. Tärkeintä on edelleen pitää mielessä olennainen. Tarkalleen se minne olen matkalla. Matkakohteen ja suunnan tiedän selvästi intuition kautta, sitä ei kuitenkaan pysty tähän kirjoittamaan.